Pylkön pojasta maakunnan mieheksi
Vannoin ministerinvalan huhtikuun 29.päivänä 2022. Valtioneuvoston jäsenen tehtävään nimittäminen on suurin luottamuksenosoitus, jonka poliittinen päättäjä voi saada. Siinä tulee mukana myös laaja vastuu eduskunnalle ja ministerivastuu lain edessä. Tiede- ja kulttuuriministerin tehtävä on laaja mutta mielenkiintoinen. Tiede- ja korkeakoulutus ovat Suomen avaintekijöitä. Samalla tavalla kansaa kannattelevat myös taide ja liikuntakin. Ministerin tehtävä oli hieno mahdollisuus johtaa ministeriötä ja vaikuttaa.
Olen toiminut kansanedustajan luottamustehtävässä huhtikuusta 2015. Valinta kansanedustajaksi oli hieno hetki. Pienestä muutaman sadan asukkaan kirkonkylästä lähtöisin oleva, voi nousta Suomen politiikan huipulle!
Tärkein on kuitenkin oma lapsi ja koti Villelän sukutilalla. Tulen joka viikonloppu kotiin Saarijärvelle.
Opiskelin historian ja yhteiskuntaopin opettajaksi Jyväskylän yliopistossa. Historia on aina ollut minulle intohimo. Kun aloitin opintoni vuonna 2007, aloitin samaan aikaan keskustaopiskelijoiden toiminnassa ja ainejärjestössä Tosine ry:ssä. Luottamustehtäviä alkoi kertyä. Se oli hienoa oppimisen aikaa. Toimin Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan luottamustehtävissä ja vietin opiskelijaelämää Jyväskylässä, asuen mm. Kortepohjan ylioppilaskylässä. Valmistuin välillä oltuani työelämässä mm. eduskunta-avustajana ja maaseudun kehittäjänä vuonna 2014. Pro Graduni käsitteli Santeri Alkion ajattelua keskustalaisuudesta.
Suoritin asevelvollisuuden vuonna 2007 Keuruun pioneerirykmentissä, jonka Kataisen hallitus sittemmin lakkautti. Myöhemmin jatkoin maanpuolustukseen perehtymistä valtakunnallisella maanpuolustuskurssilla nro.215. vuonna 2015.
Kirjoitin ylioppilaaksi Saarijärven lukiosta vuonna 2006. Lukioaikaan toimin oppilaskunnan puheenjohtajana ja kiinnostukseni yhteiskunnallisiin asioihin heräsi. Heti nuoresta alkaen johtajan tehtävissä!
Lapsena ja nuorena olin hiukkasen ujo, mutta kuten siskoni luonnehtii ”Petri on aina kuitenkin sanonut painavan mielipiteensä vaikka ei suuna päänä ole ollutkaan”.
Lapsuuteni haaveammatti oli maanviljelijä. Teini-iässä innostuin karjanhoitotöistä ja vielä opiskeluaikani lopussa tein töitä maatalouslomittajana. Lypsämään opin tosin vasta 14-vuotiaana. Ruumiillinen työ on tullut koettua ja aika ajoin kaipaan sitä!
Elämässäni isossa roolissa vapaa-ajalla on metsänhoito. Olen saanut jatkaa sukuni metsätilan hoitoa, mikä on vapaa-ajalla todella tärkeää vastapainoa kansanedustajan työlle, joka on paljolti kokoustamista ja sisätyötä. Suomalainen tietää parhaiten itse mitä metsilleen pitää tehdä! Tässä tuleva metsänomistaja tarkastelee metsän kasvua.
Lapsuudessa olin todella innostunut maataloustöistä. Tässä ”heinänteossa” nelivuotiaana vuonna 1991 Villelässä. Toisessa kuvassa olen siskoni sylissä Viitasaaren mummulan rantasaunalla kesällä v.1988. Mummot ja vaarit olivat todella tärkeä osa lapsuuttani.
